Turkistarhaus on kova kysymys. Se oli viime viikolla esillä eduskunnan kyselytunnilla. Perimmäinen kysymys, joka silloin jäi kysymättä, kuuluu näin: Oikeuttavatko aluetaloudelliset tai elinkeinovapauteen liittyvät perustelut toiminnan, jolle ei ole eettisesti kestäviä perusteita? Tähän saakka Suomi on vastannut kyllä. Ennen pitkää etiikka kuitenkin voittaa, kuten kuuluukin.



***



Myös aselain uudistus on eduskunnan käsittelyssä. Sitä koskevat kiistat kulminoituvat puoliautomaattisten käsiaseiden kieltoon, siis aseiden, jollaisilla Jokelan ja Kauhajoen koulusurmat tehtiin. Onko näiden aseiden käytölle ja hallussa pidolle mitään muuta perustetta kuin urheiluammuntaharrastus? Ei ole, ja miksi urheiluammunta edellyttäisi pyssyn säilyttämistä kotikaapissa?



***



Viitisen vuosikymmentä sitten, kun lähitorpan vanha emäntä tapasi meidät pojankoltiaiset omenavarkaista, hän julisti, että pois sieltä tai Jumala pudottaa kuuman kiven päähänne. Se osui, sillä raamatun ohella myös koulun uskonnon opetus antoi samoja viitteitä syntisten lasten kohtalosta. No, ajat ovat muuttuneet ja uskonnon pelkokerroin niiden mukana. Nyt koulussa on uskonnon opetuksen ohella oppiaineena myös elämänkatsomustieto. Siihen osallistuvia nuoria kannustetaan katsomaan maailmaa ympärillään pelottomasti avoimuuden ja ennakkoluulottomuuden hengessä. Tähän opetukseen eivät kuitenkaan voi osallistua ne, joille opetetaan heidän omaa uskontoaan. Sen seurauksena vain n. 3 % koululaisistamme on elämänkatsomustiedon opetuksen piirissä. Miksi kirkko, jolla on ylikäymätön taivaallinen tuki, haluaa linnoittaa koulunkin valtansa tueksi?



***



On muotia väittää, että hyvinvointivaltio valmistui jo vuosia sitten ja siksi sosialidemokratia on tehnyt tehtävänsä. Se saa luvan kadota historian hämärään.



Näinkö tässä on käynyt? Totta puhuen: kaikkea muuta. Hyvinvointivaltion perusideana on vapauttaa ihmiset ainaisesta toimeentulon huolesta ja antaa näin itse kullekin aikaa ja mahdollisuuksia myös henkisen hyvinvointinsa kehittämiseen.



Työn kautta tähän on pyritty. Mutta kuinka monella on mielekäs työ, joka kohtuullisen toimeentulon ohella palkitsee tekijänsä myös sisällöllään, antaa henkistä vireyttä väsymyksen sijaan sekä työssä että vapaa-ajalla? Työelämän kyyti on kovin monen kohdalla liian kylmää, siitä todistavat terveystilastot. Väylä aineellisesta hyvinvoinnista henkiseen tukkeutuu jo ennen avautumistaan.



Kuinka lukuisa sitten on niiden joukko, jotka vieläkin heräävät aamuun alituisten toimeentulohuolien painamina? Se on suuri. Köyhyys ja huono-osaisuus hyvinvointisuomessa sulkee hyvinvoinnin portit sadoilta tuhansilta tässä ja nyt.



Onko sosialidemokratian urakka siis kussut kuten perinnesuomeksi sanotaan? Ei ole, mutta kesken se on, eikä varmasti onnistu sillä porvaripuolueiden rikkuriporukalla, joka nyt on hallitusremmissä.

Antti Kalliomäki, kansanedustaja (sd)

Kolumni julkaistiin Uutispäivä Demarissa 25.02.2010