26.10.2006, Vantaa

Hyvät kuulijat,

Monikulttuurisuuden merkitys suomalaiselle yhteiskunnalle kasvaa tulevaisuudessa merkittävästi. Viime viikolla hallitus hyväksyi uuden maahanmuuttopoliittisen ohjelman, jonka toteuttaminen vaatii pitkäjänteisyyttä ja eri osapuolten riittävää sitoutumista sekä lainsäädännön kehittämiseen että resurssien lisäämiseen. Haasteenamme on monimuotoisen maahanmuuttajaväestön vastaanottaminen, ei vain vieraina, vaan yhteiskunnan jäseninä.

Muutos ja monimuotoisuus kytkeytyvät toisiinsa kaikissa yhteiskunnissa ja kaikkina aikoina, ruokkien toisiaan. On muistettava, että Suomessa on asunut jo vuosisatoja perinteisiä vähemmistöjä sekä alkuperäiskansa saamelaiset. Suomeen ja Suomesta on aina muutettu.

Vaikka olemme järjestäneet monet asiat varsin hyvin, haasteet ovat suuria ja kehitettävää on edelleen. Joudumme toteuttamaan uudet kehittämistoimenpiteet aikana, jolloin työelämä muuttuu koko ajan - osin myös arvaamattomalla tavalla.

Globalisaatioon liittyvät syyt ja sen vaikutukset ovat tuttuja. Yritystemme uudet työpaikat syntyvät usein muualle. Uusiakin työpaikkoja syntyy, mutta paljolti toisille aloille, kuin niille joilta työpaikkoja on vapautunut. Uudet työpaikat syntyvät etenkin palvelu-aloille.

Työelämä odottaa suurta asiantuntijuutta ja ammattitaitovaatimukset monissa töissä ovat hyvin korkeat. Monia töitä tehdään kuitenkin lyhyissä työsuhteissa, joskus hyvinkin lyhyinä pätkinä.

Hyvät kuulijat,

Mihin tässä yhteiskuntakehityksen kavalkadissa sijoittuvat maahanmuuttajat ja mitä me heiltä odotamme ja mitä voimme tarjota?

Maahanmuuttajien määrä on viime vuosina lisääntynyt Suomessa ripeästi ja tahti näyttää jatkuvan. Naapurimaihimme verrattuna maahanmuutto on Suomessa käynnistynyt myöhään. Vuoden 2005 lopulla ulkomaan kansalaisten määrä oli runsas 113 000. Tähän saakka maahan muuttaneista 5-10 %:lla maahanmuuton keskeinen peruste on ollut työ. Työperusteisen maahanmuuton osuus on siten hälyttävän pieni. Sen odotetaan kuitenkin kasvavan.

Lähivuosina Suomi joutuu tilanteeseen, jossa osaavan työvoiman tarve kasvaa entisestään. Erityisesti näin on sosiaali- ja terveysalalla, mutta myös monilla muilla aloilla. Valmistautuminen tähän tilanteeseen edellyttää, että yhteiskunnalla ja työelämällä on valmiudet ottaa vastaan eri kulttuurisista taustoista tulevia henkilöitä. Heidän osaamispotentiaaliaan on osattava hyödyntää.

Monissa maissa tehdyistä virheistä kannattaa ottaa oppia, ja panostaa siihen, että tarvitsemamme työvoiman kotoutumisen edellytykset paranevat. Suomessa jo olevan, maahanmuuttajataustaisen väestön työllistymistä on tietenkin erityisesti tuettava.

Monikulttuurisuuden kehittymisen kannalta koulut - totta kai - ovat keskeisellä sijalla. Niillä on tärkeä rooli ja mahdollisuus tukea eritaustaisten ihmisten kotoutumista yhteiskuntaan.

Monet kunnat - kuten Vantaa - panostavat kiitettävästi maahanmuuttajataustaisten oppilaiden kielen opetukseen sekä oppilaan oman äidinkielen ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Resursseja on jo lisätty ja maahanmuuttajien perusopetuksen kehittämiseen kiinnitetään entistä enemmän huomiota.

Eri-ikäisten valmistavasta koulutuksesta on saatu myönteisiä tuloksia ja koulutuksen sisältöä kehitetään jatkuvasti. Valmistavan koulutuksen onnistuessa maahanmuuttajat ovat lähes samalla lähtöviivalla kantaväestön kanssa opintoja aloittaessaan.

Koulut antavat myös yhteiskunnassa selviytymisen vaatimia valmiuksia ja lisäävät keskinäistä ymmärrystä. Koulu on instituutio, jonka kautta tullaan yhteiskunnan jäseniksi.

Koululla on erityinen rooli monikulttuurisen yhteiskunnan rakentamisessa. Toisaalta koulut heijastavat koko yhteiskuntaa. Kansainväliset kokemukset osoittavat, ettei toinenkaan maahanmuuttajasukupolvi sopeudu automaattisesti uuteen yhteiskuntaan.

Aikuisille maahanmuuttajille tarjottavan koulutuksen perusta on kotouttamiskoulutus. Sen valttina on nimenomaan monimuotoisuus ja joustavuus.

Koulutus voi alkaa jopa luku- ja kirjoitustaidon opetuksesta ja toisaalta se voi olla ammatilliseen kelpoisuuteen johtavaa. Työhallinto hallinnoi, organisoi ja rahoittaa kotouttamiskoulutusta. Tulokset ovat parempia kuin yleisesti tiedämme tai oletamme.

Kotouttamiskoulutus järjestetään pääosin samoissa oppilaitoksissa kuin kaikki muukin koulutus. Kotouttamiskoulutuksen rinnalle on kehittynyt toinen joustava koulutuksen toteuttamistapa eli ns. rinnasteinen koulutus. Rinnastamispäätös merkitsee maahanmuuttajalle opiskeluaikaista toimeentuloturvaa työllisyyskoulutuksen etuuksin.

Koulutus voi olla myös normaalia opetushallinnon alaista koulutusta, jonne maahanmuuttaja hakeutuu omatoimisesti. Tähän koulutukseen - usein kielikoulutukseen - osallistuu maahanmuuttajia, joille eri syistä kokopäiväistä opiskelua vaativa kotouttamiskoulutus ei sovi.

Maahanmuuttajat hakeutuvat ja osallistuvat myös kaikilla koulutusasteilla ja -aloilla järjestettävään "tavalliseen" koulutukseen, esiopetuksesta korkea-asteelle saakka. Näitä kolmea "reittiä" myöten maahanmuuttajille tarjottu ja rahoitettu koulutus on varsin laajaa.

Peruskielitaito muodostaa kaikessa koulutuksessa pohjan etenemiselle ja onnistumiselle. Kielikoulutus on maahanmuuttajakoulutuksen suurimpia haasteita. Suomen ja ruotsin kielen koulutusta järjestetään aikuisille paljon, mutta suurimpia haasteita kielikoulutuksessa on sen lyhyys ja katkonaisuus.

Opetushallituksen kieli- ja kulttuurikoulutusta koskeva suosituksen mukaan kielikoulutuksen tulisi olla 40 opintoviikon laajuinen. Mutta näin laajana sitä ei aina pystytä järjestämään ja usein opintoja ei voida suorittaa yhtäjaksoisesti. Kielikoulutuksen kehittämiseen on syytä panostaa edelleen.

Keskeinen este työllistymiselle on usein kielitaidon riittämättömyys. Töihin pääsyä vaikeuttavat lisäksi mm. työelämän vaatimuksia vastaavan ammattikoulutuksen tai -taidon puute, harjoittelupaikkojen saamisen vaikeus, mutta myös työelämässä esiintyvät asenteet. Jotain kertoo sekin, että ammatillisen koulutuksen suorittaneista, äidinkielenään muuta kuin suomea ja ruotsia puhuvista, huomattavan suurella osalla on vaikeuksia työnhaussa.

Maahanmuuttajien kotoutumiselle työelämään pääsy on avainasemassa. Syrjäytyminen työelämästä merkitsee helposti myös syrjäytymistä osallisuudesta yhteiskunnan toiminnassa, vaikutusmahdollisuuksien kaventumista ja oman aktiivisen panoksen antamisen vaikeutumista.

Suomalaisen yhteiskunnan kannalta on olennaisen tärkeää, että työelämä vastaa monikulttuuristuvan ja monimuotoistuvan yhteiskunnan haasteisiin. Jokaisella työpaikalla on vastuu kehittää toimintamuotojaan sosiaalisen vastuun periaatteiden mukaisesti niin, että niillä on valmius ja keinot toimia maailmassa, jossa kohdataan yhä enemmän erilaisia kulttuureja ja tapoja toimia.

Arvoisat seminaarivieraat,

Aikuiskoulutuksen alueelliset toimenpideohjelmat valmistuivat viime vuonna opetusministeriön ja lääninhallitusten yhteisen hankkeen tuloksina. Lähes kaikissa maakuntaraporteissa ehdotettiin laadittavaksi maahanmuuttaja-koulutuksen maakuntakohtainen suunnitelma. Maahanmuuttajien koulutus-tarpeita tulisi katsoa pidemmällä aikavälillä ja myös laajemmin kuin yksittäisten järjestäjien näkökulmasta. Ehdotusta kannattaa ilman muuta viedä eteenpäin.

Maahanmuuttajista suurin osa asuu Etelä-Suomen asutuskeskuksissa. Erityisesti Vantaasta on muodostunut Suomen monikulttuurisuuden keihäänkärki. Koulutus kasaantuu täten myös tänne. Kun kotouttamisohjelmien tekemisessä vastuu on kunnilla, monet kunnat ovat yksinään liian pieniä yksikköjä auttamaan koulutuksen toteuttamisessa.

Tarvitaan laajempien alueiden, seutukuntien ja maakuntien yhteistä tahtoa. Monilla toimijatahoilla on rahoitusta, monilla tahoilla tietoa maahanmuuttajien koulutustarpeista, monilla taas tietoa tarjonnasta ja mahdollisuuksista. Jokaisen tilaajan tai oppilaitoksen ei ole mielekästä yksin olla järjestämässä kurssia.

Hyvät kuulijat,

Suomi ei välttämättä ole helpoimpia maita maahanmuuttajille. Erilaisuuden ymmärtäminen on vaikeaa kaikkialla ja yhdenvertaisuuden saavuttaminen vaatii aikaa. Asenteet muuttuvat hitaasti, mutta viimeaikaisten tutkimusten mukaan kuitenkin myönteiseen suuntaan.

On tärkeätä, että opettajat, oppilaat ja opiskelijat saavuttavat aidon monikulttuurisuuden ja että eri etnisten ryhmien keskinäinen kanssakäyminen edistyy myönteisesti. Aikaisemmin mainitsemassani maahanmuuttopoliittisessa ohjelmaluonnoksessa syrjimättömyyden osalta tavoitteeksi on asetettu nollatoleranssi. Siihen meidän tulee pyrkiä, jotta maamme pysyy vetovoimaisena.

Koulutuksen ja työelämän yhteistyötä tulee edelleen kehittää jotta löydämme mahdollisimman toimivat ratkaisut erilaisiin työllistymisongelmiin. Toteutetut projektit, työtori ja tämä seminaari ovat esimerkkejä työvoimatoimiston, kaupungin ja projektien hyvästä yhteistyöstä. On myös tärkeätä pohtia kuinka tehtyä työtä jatkossa hyödynnetään.

Vantaan kaupungille kulttuurinen monimuotoisuus on voimavara, jota halutaan kehittää. Tämän seminaarin järjestäminen ja siihen liittyvä toiminta on hyvä esimerkki onnistuneesta eri sektoreiden yhteistyöstä.

Toivotan teille kaikille antoisaa seminaaripäivää!