Uutispäivä Demari
kolumni 22.6.2006


Lapsissa on maan tulevaisuus – panostakaamme siis tulevaisuuteen. Tämänhän me kaikki tiedämme: kansakunta, joka huolehtii lapsistaan, on elinvoimainen myös tulevaisuudessa. Kansakunta, joka hetkellistä aineellista etua tavoitellessaan ei näin tee, murtaa ennen pitkää aineellisen hyvinvointinsa perustan – ja paljon sitä ennen se on menettänyt henkisen ryhtinsä. Siksi meidän kannattaa panostaa kouluun ja koulutukseen uusia väyliä etsien ja avaten.

Pelon tuominen lapsen elämään on aikuisten maailman synneistä pahin, ja yleisin. Menneitten aikojen autoritäärinen, pakkoon ja pelkoon perustuva kasvattaminen ei siinä maailmassa, jossa nyt elämme sisällä mitään tulevaisuuden elinvoimaa. Sillä tuotetaan vain kuolleita sieluja elävän yhteiskunnan sivuraiteelle. Tämän päivän peruskoululla on tämän asian tiedostamisessa yhtä painava rooli kuin oli kansakoululla tiedon ja sivistyksen tuojana sata vuotta sitten.

Luovuuteen pitää luottaa, ja kaivaa se kaikista esiin. Koulu on oikealla tiellä, kun se tiedon jaon ohella kykenee herättämään oppilaissa kriittisen uteliaisuuden ja kyvyn oman ajattelun pohjalta, ei vain ottaa tietoa vastaan, vaan myös kyseenalaistaa sen ja yhteiskunnan vallitsevien käsitysten oikeellisuus. Tämä edellyttää koulun uudistumista lapsen luovuutta tukevaksi ja siihen kannustavaksi yhteisöksi. Liian vaikeata se ei voi olla, koska ihmiselle annetussa tunteessa ja kyvyssä ajatella on myös luovuuden perusta, muodossa tai toisessa.

* * *

Presidentti Koivisto provosoi tulkitsemaan: turvallisuus on edelleen ydinasia. Presidentti Koivisto kyseli viime viikolla, miten käy Suomen vaikutusvallan Euroopan Unionin yhä vain laajetessa. Hyvä kysymys, mutta oikeampi kysymys kuitenkin kuuluu: miten käy Suomen turvallisuuden. Senhän me voimme jo tunnustaa, että siitä oli perimmiltään kyse silloinkin, kun EU laajeni oman jäsenyytemme muodossa.

Suomen turvallisuus on kiinteästi sidoksissa laajempaan eurooppalaiseen turvallisuusrakenteeseen, ja sen vahvistamisesta on kyse myös EU:n nykyisissä laajentumishankkeissa. Laajentuminen vahvistaa tätä rakennetta, siis myös Suomen turvallisuutta edellyttäen, että unionin oma rakenne kestää jatkuvan laajentumisen tuomat lukuisat paineet. Kaipa Koiviston pohdintojen takana onkin juuri tämä: epäilys laajentuvan EU:n pysyvyydestä ja sitä kautta Suomen turvallisuuseduista. Mutta, miksi ei sanoa asiaa suoraan, ilman sarvia ja hampaita?

* * *

Tärkeintä on, että vieras tulee, kun kutsu käy. Pieniä ovat tämän maan suurimmat murheet, kun valtakunnan kovimman kiistan aiheeksi nostetaan se, voiko Tarja Halonen Pietarissa poiketessaan kutsua Vladimir Putinin EU-kokoukseen Suomeen vai saako hän olla vain Matti Vanhasen kutsun epävirallinen sanansaattaja.

Totta kai kyse on myös perustuslaista ja sen pyhistä tulkinnoista, mutta kun yhteisenä tarkoituksena oli kutsua Putin mukaan näihin huipputason karkeloihin ja homma tuli näin luontevasti hoidettua, niin tulihan siinä samalla ajettua sekä isänmaan että EU:n etua mitä parhaalla tavalla. Vai eikö muka tullut? Miten se Kekkosen miete menikään: Vieras käy ajallaan, maa elää tavallaan. – Toivottavasti tälläkin kertaa jotenkin järkikultansa mediapyörityksessä säilyttäen.

* * *

Sosialidemokraatit pelottelevat kansaa porvarihallituksella. Näinhän Kokoomus-puolueen kovin kärki väittää. Mutta voiko totuuden kertominen olla pelottelua, kun itse totuus on pelottava? On oikein muistuttaa porvariyhteistyön tiivistymisestä niitä äänestäjiä, jotka eivät pidä porvarihallitusta hyvänä ratkaisuna tälle maalle.

Lyönpä vetoa, että hallitukseen päästäkseen Kokoomus on valmis ensi vuoden vaalien jälkeen tarjoamaan Keskustalle pääministerin paikkaa porvariliiton kylkiäiseksi siinäkin tapauksessa, että se olisi toiseksi suurin puolue ennen Keskustaa.

Matti Vanhanen on ääneen sanonut tavoittelevansa jatkoa pääministerin pestilleen. Näin sanoessaan hän on viisaasti välttänyt sitomasta sitä suurimman puolueen asemaan. Mitä tästä opimme: tahtopolitiikan paluu Keskustan syviin riveihin paaluttaa tuossa puolueessa poliittisen eloonjäämisopin ankarat rajat rivimiehestä korkeimpaan johtoon.

Antti Kalliomäki, sd
opetusministeri