Opettaja -lehti
kolumni
20.11.2006


Koululaisten oppimisen, luovuuden ja hyvinvoinnin tukemiseksi on viime vuosina otettu uusi ote. Hallitus lisäsi heti kautensa alussa todellisen suurpanostuksen pienten koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaan. Se merkitsee n. 45 miljoonaa euron lisäystä vuositasolla. Ensi vuodeksi saimme vielä 8 miljoonaa euroa neljännen päivittäisen lisätunnin järjestämiseen.

Toiminnan arviointi valmistui viime keväänä, ja siinä todettiin asian lähteneen hyvin liikkeelle. Arvioinnin mukaan lasten mahdollisuudet osallistua ohjattuun, virkistävään ja turvalliseen toimintaan aamulla ennen koulupäivän alkamista ja iltapäivällä koulupäivän päättymisen jälkeen ovat parantuneet ja lasten yksinolo ilman aikuisen läsnäoloa vähentynyt. Myös perheen yhdessäolon ja työelämän tarpeiden yhteensovittaminen on helpottunut.

Erityisen hyvänä pidän sitä, että tämän toiminnan avulla koulupäivä voi muodostaa lapsen kannalta ehyen ja monipuolisen kokonaisuuden, jossa korostuvat sosiaalinen vuorovaikutus, esteettiset kokemukset sekä vireyttä edistävä liikkuminen ja ulkoilu. Tämä on se suuntaus johon meidän on tulevaisuudessa edettävä laajemminkin, sillä lasten yksinolo ja vajavaiset harrastusmahdollisuudet on koko yhteiskunnan voimavaroja kuluttava ongelma.

Pidän aamu- ja iltapäivätoimintaa menestyksellisenä askeleena. Se on toki vain alku, mutta tyvestä puuhun noustaan. Luovuus, uteliaisuus, tarve olla hyvä ja tulla hyväksytyksi ovat jokaiselle lapselle ja nuorelle ominaisia piirteitä. Tähän tosiasiaan sisältyy valtava kansallinen potentiaali, jota emme likimainkaan ole vielä kyenneet hyödyntämään. Vapaaehtoista aamu- ja iltapäivätoimintaa on tulevaisuudessa laajennettava ylemmille luokille, yläkouluun asti. Tavoitteena on kaiken ikäisten koululaisten yksinolon vähentäminen.

Pienilläkin, vapaaehtoisilla, muutoksilla koulupäivän rytmiin voidaan vaikuttaa kiireettömän ilmapiirin luomiseksi ja oppilaiden hyvinvoinnin lisäämiseksi. Oppivelvollisuuden mukaisen koulupäivän ei tarvitse silti mitenkään venyä tai paukkua, kuten joissakin puheenvuoroissa on epäilty tapahtuvan.

On tärkeää, että koulupäivän rakenteisiin jää riittävästi tilaa luovuudelle tapahtuipa se sitten kulttuurin, itseilmaisun tai tiedollisen osaamisen alueilla. Hyvin suunniteltuna eheytetty koulupäivä voidaan toteuttaa ja rytmittää niin, että luovuuden tarpeet ja koulun tavoitevaatimukset ovat hyvässä tasapainossa keskenään.

Eduskunta käsitteli marraskuun puolessa välissä koulutuspoliittista selontekoa. Siinä yhteydessä se otti kantaa koulupäivän kehittämisen puolesta tämän suuntaisesti. On selvää, ettei se tapahdu yhdellä yksittäisellä päätöksellä. Kertaheitolla asiat eivät rullaa kuntoon, tarvitaan paljon yhteistä tahtoa, sitoutumista ja monien eri toimenpiteiden yhteensovittamista. Olen kuitenkin luottavainen, yhteen hiileen puhaltamalla tässä maassa on ennenkin parhaat tulokset tehty.

Julkinen keskustelu asiasta on pelkästään hyväksi. Mörköjä ei kuitenkaan pitäisi nähdä siellä, missä niitä ei ole. Tarjolla on oltava vapautta ja valinnan mahdollisuuksia ahtaiden rajojen sijaan. Tukiessaan perheitä niiden kasvatusvastuussa koulupäivän uudistus vastaa oikealla tavalla myös syrjäytymisen ja sosiaalisen pahoinvoinnin haasteeseen suomalaisessa yhteiskunnassa.


Antti Kalliomäki
opetusministeri