Nyt, kun Eero puhdisti puolueen taulun, on sitä ryhdyttävä taiten taas täyttämään. Olen tietysti myöhässä, kun olen tieten tahtoen kieltäytynyt blogimaailman eduilta ja menettänyt näin kuolettavan kyvyn reagoida reaaliajassa. Tämän tietäen en täytäkään taulua nimillä, vaan pikkuviesteillä tuleville ja oleville puheenjohtajaehdokkaille ja heidän kannattajilleen. Ajattelen, että seuraavilla karuilla kysymyksillä ja kehotuksilla voisi olla vielä kantavuutta edessä olevissa valintakarkeloissa.

Siis: Mihin SDP:tä oikeastaan tarvitaan?
Miettikää sitä hyvät ehdokkaat ja muistakaa, että jos politiikkaa tehdään keskenään rähisten, mutta muilla kentillä ikään kuin kulisseissa kuiskaten, myös aatteen värit haalistuvat. Nyt tarvitaan enemmän asiaruutia - vähemmän rutiinia ja sisäistä rutinaa.

Sosialidemokratia on yhteistyön liike. Sen työsarkana on yhteiskunta, jonka tulisi tarjota ihmisille elämänpiiri, missä itse kukin voi - muiden vapautta loukkaamatta - rakentaa itselleen ja lähimmilleen onnea ja hyvinvointia. Hyvinvointivaltiohan on vakuutus sekä yksilön että yhteisön vapaudelle.

Armoitetut kandidaatit, nähkää ajoissa meneillään oleva politiikan uusjako ja sen ilmaston muutos. Porvarillinen rintama tavoittelee pitkää valtakautta tukevan eduskuntaenemmistön turvin. Porvarillisen muutoksen suunta on irti konsensuksesta, kolmikannasta ja sosialidemokratiasta. Siksi SDP:n on valittava oma tiensä, joka tuo laajan kannatuksen. Haikailut punamullan tai sinipunan perään kannattaa panna naftaliiniin. Arvojen ja aatteiden maailmassa vasemmiston on erotuttava oikeistosta, mutta vaaleissa menestys mitataan asetelmassa uudistajat vastaan vanhoilliset. Olkaa te uudistajia.

Muistakaa historian opetukset vallasta ja sen vaaroista. Valta on aina myös muiden alistamista, ja liian usein totuus kuolee sen toitottajien päästessä vallan kahvaan. Vaalikaa siis totuutta tosi mielellä asemastanne riippumatta. Teitä, jotka jäätte valinnassa lehdelle soittamaan lohduttaa aforismien mestari Oscar Wilde, joka sanoi elämässä olevan kaksi tragediaa: ensimmäisenä se, että ei saa, mitä haluaa ja toisena, että saa, mitä haluaa.

Huomatkaa, että hyvinvointia jauhavan globalisaation julma piirre on sen synnyttämässä poliittisen ja taloudellisen vallan eriytymisessä. Sen synnyttämiä ongelmia ette voi kansallisvaltion keinoin ratkaista. Siis kansainvälistykää.

Älkää myöskään langetko mediapirun pauloihin. Sille jos annatte pikkusormen, se ei tyydy edes koko käteen. Kansa on kyllä kaukaa viisas, mutta ei niin viisas, että ymmärtäisi teitä paremmin media uuden olemuksen; sen kaupallisuuden, lyhytjännitteisyyden ja sensaatiohakuisuuden. Kauheinta katsottavaa politiikassa on toimelias tietämättömyys. Kansa ostaa ja te olette kauppatavaraa.

Pitäkää mielessä, että sosialidemokratia voi olla vain demokraattinen liike ja että demokratia on toimivaa silloin, kun kansalaiset kokevat olevansa osa sitä ja vaikuttavansa siihen.

Olkaa henkilökohtaisesti rohkeita. Uuden alkaminen edellyttää aina myös epämiellyttäviä ratkaisuja. Kyseenalaistakaa, kuunnelkaa ja etsikää uutta ja parempaa, sillä muistattehan, että paras ei koskaan ole sitä, mikä juuri nyt siltä näyttää.