Jo Einstein arveli, että kasvava julkisuus tekee kohteestaan päivä päivältä tyhmemmän. – "Mikä on tietenkin hyvin yleinen ilmiö", hän vielä lisäsi.

Pakkohan tuo on kuitata, vaikka Einsteinin oli helppo soittaa suutaan, kun itsellä oli millä mällätä. Toista on meillä maan matosilla. Politiikassa pitkän tien kulkeneet tietävät, että se viisauden viitta, jota joko omasta mielestään tai muiden armosta alun perin kantaa, virttyy ja vettyy matkan varrella risaiseksi räsyksi.

Politiikan näyttämöllä ei kuitenkaan ole valtaa ilman julkisuutta. Sitä on siis jotenkin hallittava, vaikka sitä ei kuulemma voikaan hallita. Kyseessä on siis taitolaji sanan totisessa merkityksessä. Median menussa ja julkisuuden paineessa on aina mukana pakollinen myrkkypilleri niille, jotka pyrkivät vallankäytön huipulle tai ovat jo siellä. Ne, joilla järki vielä pelaa, nauttivat myrkkynsä sopivina annoksina asteittain niin, että tulevat ajan mittaan immuuneiksi. Yliannostuksen uhka on kuitenkin aina olemassa (vai mitä herra Pääministeri). –Jos se toteutuu kokonaisen hallituksen tai hallitusten politiikassa, ovat seuraukset tyrmääviä.

Miksikö näitä mietin?

En siksi, että hallitusten törmäilyt meillä ja muualla johtuisivat vain politiikan julkisuushakuisuudesta tai sen pelosta, vaan siksi, että puolipökerryksissä ei ylipäänsä hyviä päätöksiä synny. Se on helppo osoittaa. Suuren supervallan, Yhdysvaltain, hallitus oli George W. Bushin valtakaudella sellaisessa pöllyssä, että Obaman uusi hallitus joutuu nyt kaiken talousviisauden vastaisesti pyörittämään setelimyllyä rahoittaakseen maan pankkien vuorenkorkuiset vajeet. Ja sama kaiku askelten on myös muualla. Mitä tästä sanovat alan kokeneimmat asiantuntijat? Heitä edustakoon kaikkien rahoituskeinottelijoiden kuningas George Soros. Hän povaa meneillään olevan hullunmyllyn johtavan maailmanlaajuiseen rahoitusjärjestelmän romahdukseen.

Maailmanloppu on siis tulollaan. Mitä mietti Suomen porvarihallitus? Se miettii, että kesä tulee ja kärpäsiä. Veroja kevennetään ja velkaa tehdään, niin se suhdanne oikenee. Huoliakin on, mutta ne ovat kauempana tulevaisuudessa ja niistäkin selvitään, kun kansa vain muistaa antaa tukensa porvarihallitusten tulevalle katkeamattomalle ketjulle. Mitä siitä, jos rahat loppuvatkin, uutta saadaan markkinoilta. Mitä siitä, jos hyvinvointivaltio romahtaakin, sehän on muutenkin vanha ja laho.

Siunattu olkoon tämä politiikan pyhä yksinkertaisuus. Ellei muuten, niin siksi, että ainakin Sdp:lle se antaa uuden mahdollisuuden. Aatevarkaus, jolla kokoomuspuolue on kuluttanut sosialidemokratian kannatuspohjaa, paljastuu ja sen mukana porvarien salainen visio: Irti konsensuksesta, irti tupoista ja irti Sdp:stä. –Eiköhän ole aika ryhtyä tosissaan rakentamaan rintamaa sitä visiota vastaan.

Antti Kalliomäki

Julkaistu Uutispäivä Demarissa 06.04.2009