17.11.2006 Espoo, hotelli Meripuisto


Arvoisat SAMOK ry:n liittokokouksen osanottajat,

Olemme viime vuosina saaneet totutella kuulemaan kehuja suomalaisen koulutusjärjestelmän tuottamista hyvistä oppimistuloksista ja loistavasta kansainvälisestä menestyksestä. Ei siis hassumpaa. Vaikkapa vain toinen puoli kehuista olisi totta, voimme hyvällä omallatunnolla todeta, että olemme varsin mukiinmenevästi onnistuneet tavoitteessamme tasa-arvoisen koulutusjärjestel-män luomiseksi.

Voisimmeko siis ikään kuin vetää ansaitusti hetken lonkkaa tämän mahtavan maineemme lämmössä köllötellä? Valitettavasti emme, sillä yllätys, yllätys: Kouluissamme ja tässä maineikkaassa järjestelmässämme on paljon vielä korjattavaa. Korkeakoulujen muutospaineet meillä Suomessa, Euroopassa ja laajemminkin haastavat ajatteluamme uusille urille. Toimintaympäristöt muuttuvat ja vaativat uusia ratkaisuja.

Eräät muutokset - niillä viittaan työvoima- ja väestökysymyksiin - kohtaavat meidät täällä Pohjan perukoilla nopeammin ja rajummin kuin muualla. Yksi tosiasia ei kuitenkaan muuksi muutu: Suomen menestyminen maana maailmanlaajuisessa kilpailussa perustuu jatkossakin suomalaiseen osaamiseen. Sama pätee yksilön menestymiseen työelämässä. Tämän on oltava kirkkaana mielessä korkeakoululaitosta uudistettaessa. Koulutuksen ja tutkimuksen laadun ja työelämävastaavuuden on oltava ensisijalla tulevaisuuden ratkaisuissa.

Olemme vastikään saaneet OECD:ltä eväitä korkeakoululaitoksemme eteenpäin viemiseksi. Pääviesti tuntuu olevan, että perusrakenteemme korkeakoulutuksen osalta on kunnossa. Sen perustaa, eli duaalijärjestelmää, pidetään onnistuneena, mutta ei se OECD:n missionäärien kritiikiltäkään välty.

Kahden sektorin järjestelmään liittyy toiminnallisia jäykkyyksiä, jotka eivät edistä opiskelijoiden eivätkä työelämän tarpeita. Erityisesti heikko kansainvälistymisen aste ja korkeakoulujärjestelmämme rakenteelliset ja toiminnalliset jäykkyydet saavat moitteita. Edelleen arvioitsijoiden mielestä korkeakoulujen rahoituspohja kaipaa laajentamista ja yrittäjyys konkreettisia toimenpiteitä.

Kun korjaamisen tarvetta on, niin, että muutkin sen huomaavat pitää viimeistään silloin ryhtyä korjaamaan. Senpä vuoksi opetusministeriö on haastanut korkeakoulut rakennekehittämisen talkoisiin. Ja vastauksia on tullut. Ammattikorkeakoulut ovat paikoin jopa kiitettävällä tavalla tehneet rohkeita, ja ennakkoluulottomia ratkaisuja. Yhdistymishankkeet ja nuorten tutkintoon johtavan koulutuksen yksikkörakenteen tiivistäminen ovat tästä erinomaisia esimerkkejä. Ammattikorkeakoulut ovat myös edistäneet keskinäistä työnjakoaan ja oman alueensa tarpeista lähtevää koulutusta.

Keskeinen näkökulma rakenteiden uudistamisessa on ja tulee olla opiskelijan valinnanmahdollisuuksien lisääminen ja korkeatasoisten korkeakouluyhteisöjen syntyminen kaikkialle sinne missä korkeakoulujen tutkintoon johtavaa koulutusta tarjotaan.

Ammattikorkeakoulujen rakenteellisen kehittämisen johtoajatuksena on koulutuksen sekä tutkimus- ja kehitystyön laadun kohottaminen jokaisessa yksikössä korkealle, kansainväliselle tasolle. Tämä on ennen kaikkea opiskelijan etu.

Opiskelijan, ja kunkin korkeakoulun, etu on myös se, että kullakin alueella päästään ihan oikeasti yhteistyöhön korkeakoulujen välillä. – Siis monin verroin kalentereihin merkittyjä yhteisiä kahvihetkiä syvällisempään kanssakäymiseen. Voimavarojen täysipainoinen käyttö edellyttää päällekkäisten toimintojen karsimista ja korkeakoulusektoreiden välisen yhteistyön määrällistä ja laadullista kehittämistä.

Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen infrastruktuuria, kuten tukipalveluja, kirjasto- ja tietopalveluja, tai kansainvälistä toimintaa voidaan hoitaa nykyistä taloudellisemmin yhdessä, kehittämällä niille yhteistyömalleja. Tällainen toiminnan järkeistäminen ei ole ainakaan korkeakoulujen osaamisesta pois. Päinvastoin se tarjoaa korkeakouluille mahdollisuuden hoitaa perustehtävänsä entistä paremmin.

Näin myös tapahtuu. Lähes joka puolella Suomea ammattikorkeakoulut ja yliopistot ovatkin tiivistäneet yhteistyötään. Profiilien vahvistaminen, selkeä työnjako ja päällekkäisyyksien purkaminen ovat saaneet seisovat vedet liikkeelle ja auttaneet kutakin korkeakoulua keskittymään omiin vahvuusalueisiinsa ja niiden laadun parantamiseen.

Vaikka peruslähtökohtamme on duaalimallissa, on senkin kehityttävä ajan mukana. Joustavuutta opiskelijoiden lähtökohdista sekä korkeakoulujen toiminnallisista tarpeista lähtien on syytä lisätä. Opiskelijoille tulee taata mahdollisuus siirtyä - perustellun tarpeen sitä vaatiessa - alalta toiselle tai korkeakoulusektorilta toiselle luontevasti ja vaivattomasti.

Liikkuvuus edistää myös työelämässä tarvittavan uudenlaisen osaamisen syntymistä. Tämä ei suinkaan murenna ajattelumme peruslähtökohtaa, jonka mukaan ammattikorkeakoulut kouluttavat asiantuntijoita työelämään ja yliopistot pohjaavat toimintansa enemmän tieteelliseen tutkimukseen ja siihen perustuvaan koulutukseen.

Osa ammattikorkeakouluopiskelijoista haluaa jatkaa opintojaan tutkinnon suoritettuaan. Luontevimman jatko-opintoväylän tarjoavat ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtavat ammattikorkeakouluopinnot. Ne antavat mahdollisuuden työelämässä saavutetun kokemuksen jälkeen syventää ammatillista osaamista.

Tutkinnot ovat työelämälähtöisiä, ammatillista osaamista ja asiantuntijuutta korostavia sekä työelämää kehittäviä. Niiden etuna on myös joustava toteutus, joka mahdollistaa tutkinnon suorittamisen työn ohella. Jatko-opinnot eivät siis edellytä siirtymistä työmarkkinoiden ulkopuolelle. Tämä on merkittävä asia niin opiskelijan kuin työelämänkin näkökulmasta.

OECD:n arvioitsijat muistuttivat meitä siitä, että korkeakoulujen laadun kehittämiseksi on resurssien käytön tehostamisen lisäksi katsottava myös kansainvälistymisen ja kilpailukyvyn perään. Tämä ei tietenkään ole meille varsinainen uutinen. Silti se on varsinkin suomalaiselle koulutusjärjestelmälle muistutus kuolevaisuudesta. Hidas kansainvälistymiskehitys on koulutuksemme akilleen kantapää.

Meillä niin kuin useimmissa muissakin Euroopan maissa se tarkoittaa, että korkeakoulujen rahoituspohjaa ja kansainvälistä liikkuvuutta on entisestään monipuolistettava. Yksityistä rahoitusta on saatava lisää turvaamaan toiminnan kehittäminen täysipainoisesti.

Kun vertaamme korkeakoulujen rahoitustilannetta Euroopan ja Yhdysvaltojen välillä, huomaamme, että julkista rahoitusta käytetään molemmissa maanosissa suurin piirtein saman verran, mutta yhdysvaltalaisten korkeakoulujen rahoitustilanteen tekee ylivertaiseksi eurooppalaisiin nähden yksityisen rahoituksen merkittävä osuus. Amerikan taalat virtaavat korkeakoulujen käyttöön paljon liukkaammin kuin eurot Euroopassa. Sama pätee myös Aasian menestyviin opinahjoihin valuutan laadusta riippumatta.

Arvoisat ammattikorkeakouluopiskelijat,

Parin vuoden takainen ammattikorkeakoululain muutos toi ammattikorkeakouluihin opiskelijakunnat. Kyse oli merkittävästä tapahtumasta, tulivathan opiskelijakunnat osaksi ammattikorkeakouluja ja opiskelijat entistä kiinteämmäksi osaksi ammattikorkeakouluyhteisöä niin hallinnossa kuin muussakin toiminnassa. Uudistus vei ammattikorkeakouludemokratiaa ison harppauksen eteenpäin. Muutoksella saatettiin myös ammattikorkeakoulujen opiskelijoiden järjestäyty-minen samaan asemaan yliopistojen kanssa.

Opiskelijakunnat antavat ammattikorkeakouluopiskelijoille aidosti mahdollisuuden vaikuttaa itseään koskeviin päätöksiin ja ammattikorkeakoulun toimintaan. Julkisia tehtäviä hoitaessaan opiskelijakunta on voinut ottaa vastuuta esimerkiksi opetuksen järjestämiseen liittyvästä ohjaustoiminnasta, ura- ja rekrytointi-suunnittelusta sekä hyvinvointiin ja tukipalveluihin liittyvästä toiminnasta.

Opiskelijoiden kannanotot ja opiskelijaedustajien toiminta korkeakoulun hallintoelimissä ovat tärkeitä tapoja vaikuttaa opetukseen ja sen järjestelyihin siten, että korkeakoulujen toiminta aidosti palvelee opiskelijaa ja opintojen edistymistä.

Opetusministeriö haluaa osaltaan tukea opiskelijakuntia ja niiden toimintaa. Tähän liittyen opetusministeriö ja ammattikorkeakoulut ovat sopineet tavoitteesta, jonka mukaan opiskelijoista opiskelijakunnan jäseniä olisi vuonna 2009 vähintään 70 %.

Opiskelijajärjestöjen rooli on aivan keskeinen koulutuksen laadun, opinto-sosiaalisen tuen sekä koulutusjärjestelmän kehittämisessä. Opiskelijajärjestöjä halutaan kuulla myös koulutuksen sisältöihin ja mitoitukseen liittyvissä kysymyksissä. Nämä asiat tulevat konkretisoitumaan koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmatyön edetessä.

Kokemuksieni mukaan tähänastinen vuoropuhelumme on ollut antoisaa ja avointa. Sitä on käyty hyvässä hengessä ja opiskelijajärjestöjen kannanotoilla ministeriön suuntaan on ollut monissa asioissa vahva vaikutus. Toivotan SAMOK ry:lle vastaavanlaisessa jouhevassa ja hyvässä hengessä eteneviä liittokokouspäiviä!